Joulu on perinneihmisen todellinen Juhla

Joulu on tosiaan aivan mainio juhla perinteiden vaalijan kannalta. Itse olen perheeni kanssa vaalinut joulun perinteitä todella hartaudella. Useat jo lapsuuden kodista tutut tavat ovat seuranneet omaan perheeseen ja edelleen omille lapsille. Noiden tuttujen perinteisten laatikoiden (porkkana ja lanttu) rinnalla on yksi sellainen joka ei ole aivan joka perheen joulussa. Kuuma kinkku. Eli joulukinkku paistetaan aattona. Siis niin ,että ruokailu aloitetaan silloin, kun kinkku on kypsä. Kerta vuoteen syödään kuumaa kinkua suoraan uunista. Näin tehtiin aikoinaan lapsuuteni kodissa, on tehty meillä ja nyt huomaan, että omat lapset oat vienet tämän tavan omiin koteihinsa.

Perinteisen Joulun toivotukset kaikille palstan lukijoille !!
Ja tavaksihan on tullut liittä ainakin yksi kuva tähän mukaan. Tällä kertaa se olkoon joululukemiseksi hankkimastani kirjasta Puusuksia Suomesta (Timo Siukonen). Suksitehdas Vimpelissä 1930-luvulla.

Materiaalien muutokset

Edelliseen blogin juttuun tuli Anonyymiltä aika nappiin osuvaa kommenttia. On materiaalit huonontuneet. Siis ihan nuo vanhatkin. Tekokuituja on ympätty mukaan melkein heti kun nailon ja muut vastaatvat keksittiin. Minulla on yhdet Orvaisten diakonaalista valmistetu pussihousut. Oikein siististi, huolella tehty ja hyvänäköiset. Vyötärönauhassa on teksti "Finnish Design Oravaisten villaa tekokuituvahv." ... Ei siinä ole mainintaa mitsä tekokuitua on..oisko vaikka teryleeniä. Tuosta tekokuidusta johtunee varmaan se. että prässit pysyvät oikein hyvinä. Siis pysyvät ryhdissä. Niinhän ne suorat housut (ns. kulmahousut) aikaoinan, kun olivat teryleeniä, niin prässit pysyi ja pysyi, vaikka housun persaukset alkoivat kiiltää käytössä, mutta prässit ei olleet moksiskaan.

Sitten minulla on sarkapuku - hankittu joskus 80-luvun loppupuolella. Se on tumman vihreätä sarkaa. Vaan aika löysää eli ei kovin tuulenpitävää. Silloin sanottiin, että se olisi italialaista... teidä häntä. Puku on kotimaista tekoa. Valmistajan merkki oli Lagopus. Kyllä ne ihan hyvät oli käytössäja tulipa niitä käytettyäkin aika paljon. Sitten jossain elämän vaiheessa paino nousi sen verran, että ne jäivät unohduksiin. Nyt on taas kuithunut niin, että puku sopii päälle. Ne on kuitenkin jo sen ajna tuotetta, että sisäsaumasta löytyy lappu, jossa kerrotaan materiaali. Ja ei liene yllätys, että on muutakin kuin villaa.Otin kuvan tuosta .....

Siis villa, nylonia ja muita kuituja !!

Puvussa on nahkavahvikkeet. Takissa olkapäillä ja housuissa polvissa sekä persauksessa

Pari pientä mainiota yksityissohtaa löytyy. Nuo housujen edessä olevat nahkavahvikkeet jatkuvat polven yli, niin, että ne voi jättää saapaiden varsien päälle - ei mene lumet saappaisiin. Ja takissa on edessä avonaiset taskut, jotka on vuorattu teddyllä - kiva lämmitellä käsiä. Mutta melkosen leprua "sarkkaa ne on. 

Jostain kuulin kerran, että tänä päivänä tiivistä hyvää villakangasta (siis oikeata villaa tai diakonaalia) ei enään valmisteta juuri missään. Ja se kallista, liian kallista, jotta kuluttajat ostaisivat siitä tehtyjä vaatteita. Taisi olla Taivalkosken kaupassa aikanaan, mistä tuon kuulin, kun ihmettelin, että nissa uustuotannon pussihousuissa on villaa 65 % ja polyesteriä 35 %. Niin se vaan on, että laatu laskee. Villaan kun laitetaan tekokuituja, niin tuppaa käymään niin, että kangas nyplääntyy. On mulla ollut jokunenkin "villapaita", jotka ovat hetken käytön jälkeen olleet aivan täynnä semmosia kuitupallosia, joita on sitten kiva nyhdätä joutoaikoina pois. --- siis akryyliä seassa varmaan puolet. 

Onneksi nykysin valmistajien on laittetava merkintä vaatteeseen käytetyistä kuiduista - tosin vain niistä joiden määrä on 5 % tai yli. 

 Suosittelenkin, että kannattaa katsella kirpputoreilla vanhoja vaatteita, jotka on tehty kunnon materiaaleista. Ja jos sitten joko itse tai tuttava lähipiiristä osaa ommella niin niistä voi duunata mieleisen mallisia vaatteita.