maanantai 22. elokuuta 2016

Kohti lämmityskautta

Niin se taas alkaa kesä olla loppusuoralla !! Äkkiä nuo kesät nykyään kuluu. Sitä joskus ihmettelee, miten nuorena kerkes kesäkauessa tehdä vaikka mitä ja käyä vaikka missä. Nyt tuo vilahtaa ohi niin, ettei pihasta ehdi kunnolla poistua. Ja suurempi osa kesälle varatuista hommista jää tekemättä.

No, onneksi sentään keväällä tuli puita tehdyksi. Klapeja, kuten ne nykyään sanoo. Meilläpäin ne oli kyllä halkoja. Siis nekin jotka oli pätkitty ja pilkottu. Halkopino oli se metrin mittaisia kahtia halkaistuja, joita kuivattiin sellaisenaan ja sitten pokasahalla sahattiin kolmeksi ja pilkottiin kirveellä haloiksi. Pilkkeitä sanoivat kyllä jotkut. Oli kai perua häkäpöttöjen kaudelta. Olihan paikallisella linja-autoliikennöitsijällä "pilkelä" siis eräänlainen liiteri, jossa pilkkeitä säilyttivät. Ja sen pilkelän takana oli miilumonttu. Siellä oli kait niitä pilkkeitä miilutettu hiiliksi. Pilkelänkatolta tehtiin hyppyrimäen vauhtilava ja alastulo oli miilumontussa. Kai siinä liki kymmenmetrisiä hyppyjä tehtiin.

Tässä alla on kuva häkäpönttö linjurista 40-luvulta... isäni on siinä nuorena miehenä kuljettajana.

Niin halkoja tuli tehdyksi keväällä. Ajoitus oli mitä parhain. Puut olivat vielä sen verran jäisiä, että halkesivat helposti. Senkun kirvestä vähän näytti. Ja lunta oli maassa sen verta, että ahkiolla sai vedettyä pihaan. Tuo oli aivan huhtikuun ekalla viikolla. Ja sitten kevät ja alku kesä olivat niin kuivia ja lämpöisiä, että periaatteessa jo polttokelpoisia juhannuksena aikoihin. Testasin. Radiossa kerran kuulin, että kun sylkäsee tuo halon (n 35 cm) toiseen päähän ja puhaltaa toisesta päästä. Jos sylki kuplii niin kuivia ovat. Ja juhannuksena näin kävi. Kokeilkaapa joskus. Nyt olen jo aloittanut noiden puiden siirtämisen liiteriin.

Ne, jotka eivät itse noiden polttopuiden kanssa pelaa, eivät arvaakkaan kuinka monta kertaa siihen yhteen kalikkaan saa koskea ennenkuin se uunissa lämmöksi muuttuu. 1. Metässä se ensimmäin pölli nostetaan ahkioon. 2. Ahkiosta pölli hakkuu pölkylle. 3. Pilkottu halko pinoon kuivumaan. 4. Kuiva halko liiteriin 5. Liiteristä sisälle. 6. Ja sitten uuniin. Siis ihan minimissään ainakin 6 kosketusta - todellisuus on varmaan 8-9 kertaa. Mutta onhan se sitten niin mukavaa lämpöä, mitä siitä tulee !! Eikö totta.

Perinteiden vaalijana on kyllä todettava, että näissä puu hommissa en pokasahaa kaipaa. On tuo moottorisaha aika peli. Ja Fiskarsin halkomakirves ! Ei noilla vanhoilla kirveillä, mitä mullakin on ole kyllä mitään todellista käyttöä. Halkomakonetta en vielä ole ajatellut hommata - ihan kuntoilustahan tuo pilkkominen käy. Etenkin kun sen tekee kevätalven jäisille puille, jotka napsahtaen halkeavat.
 Muovinen ahkio on aivan oiva peli vedellä pöllejä metsästä kevät hangilla. 
 Hakkuupölkyy on muuten tammea - kestänee aika monta vuotta. Ehkä minun tarpeeni !
 

1 kommentti:

  1. Oletpas sinä ahkeroinut! On läpi pinot tosi siististi ilmavassa katoksessa,on koivu ja lepää klapia, hyvä on uunit ja saunat talvella lämmitellä. Etpä näköjään tarvitse niitä kalliita ja isoja koneita kun homma hoituu ja hyvää tulee .ihan samoin täälläkin ihan perinne juttuna polttopuut hankitaan! Ja hyvä näin. Mutta kun pakkaset paukkuu me pussihousu ukot laitamme uuniin puita ja saunan lämpiämään ja ulkonakin tarkenee kun on lämmintä päällä

    VastaaPoista