Tästä taisi olla juttua silloin Raimon ylläpitämässä blogissa, mutta laitetaan uudemman kerran. Kertaus on opin äiti. Ja voihan olla, että blogin lukijajoukkoon on tullut uusia "faneja" sitten 2013 vuoden. (Jutusta puuttuu paikoin ä ja ö pilkut, mutta se on näitä tietotekniikan ratkaisemattomia ongelmia :-) !! )
Saapashousut eli pussihousut olivat yleisimmat vaatturilla erikseen
teetetyt housut. Ne olivat tuolloin yleiset miesten housut, niin siviilikaytossa,
armeijassa kuin muissakin miesten tyoasuissa. Vuonna 1952
vahvistetussa linja-autonkuljettajan pukumallissa housut saivat olla
joko saapashousut tai suorat housut. Myos rautatielaisten virkapukuun
pussihousut kuuluivat saappaiden kanssa kaytettaviksi 1950-luvulla.
Kenkien kanssa pidettii n suoria housuja.14 Maaseudun linja-autonkuljettajien
tyohousuina saapashousut toimivat viela 1960-luvullakin:
kuljettajan mukaan talvella diagonaalikankaiset housut olivat pitkien
nahkasaappaiden kanssa lampimat ja kaytannolliset.15
Tilaus- ja mittakirjojen mukaan miesten pukujen, turkkien ja housujen
tekeminen jatkui 1960-luvulle saakka, kun taas paallystakkien,
takkien ja puseroiden teettaminen vaheni jo 1950-luvulle tultaessa.
Seuraavasta kuviosta (kuvio 7) voi todeta kaikkien vaateryhmien teettamisen
vahentyneen huomattavasti vuosien kuluessa. Vuoden 1958
jalkeen eri vaateryhmien vaatteita teetettiin vuodessa alle 10. Saapashousut
jaivat pois muodista 1960-luvulle tultaessa. Hiihtohousujen
ja muiden housujen yhteenlaskettu osuus kohosi hieman 1960-luvun
puolessa valissa, mutta niiden valmistusmaarat olivat silti mitattomat.
Tama tilausvalmistuksen vaheneminen kay yksiin miesten pukineiden
kulutustilastojen kanssa, silla miehet alkoivat ostaa valmisvaatteista
etenkin irtotakkeja ja -housuja vuosien 1954–1970 valisena aikana.32
Kuvio 6. Vuosien 1945-1970 aikana Einari Tiaisen yksityisasiakkaille valmistamien vaatteiden jakautuminen vaateryhmittäin.
Kuvio 7. Vuosien 1945–1970 aikana yksityisasiakkaille eniten valmistettujen
vaatteiden tai vaateryhmien kappalemäärät
Asiakkaiden maksamia, yksittaisten vaatteiden tai asujen kokonaishintoja
voi sailyneista dokumenteista tarkastella kattavasti vasta vuodesta1953 lahtien, jolloin asiakastilausten maara oli jo pienentynyt reiluun
60 vuodessa. Vuotta 1953 aiemmista hajanaisista hintamerkinnoista
selviaa vuonna 1948 yhden puvun maksaneen n. 9000–15000 silloista
markkaa. Samana vuonna Einari Tiaisen ottama puvun tekopalkka
vaihteli mallista ja tyomaarasta riippuen 4200–5500 mk. Tilauspuvun
kokonaishinnasta kankaan ja lisatarvikkeiden osuus siis vaihteli tuolloin
puolesta kahteen kolmannekseen kankaan arvosta riippuen. Juhlapuvut
tehtiin kalliimmista, paksummista ja laadukkaammista kankaista
kuin ns. arkipuvut.
Einari Tiaisen vaatturityo vaheni sita mukaa, kun valmisvaateteollisuus
Suomessa kasvoi ja valmisvaatteet yleistyivat maaseudullakin.Valmisvaatteet alkoivat yleistya seudulla voimakkaasti sodan jalkeisesta
pula-ajasta selvittya. Heti sodan jalkeen ei materiaaleja eika valmisvaatteita
ollut paljoakaan tarjolla, mutta 1950-luvulle tultaessa asia korjaantui
ja 1950-luvun puolivalissa ei enaa ollut vaatteista pulaa.46 Valmisvaatteita
sai ostaa aluksi markkinoilta; maaseudun miehet ostivatsielta arkikayttoon sopivia saapashousuja ja puseroiksi kutsuttuja takkeja.
Kaikki heista eivat pukuja usein kayttaneetkaan tai niita tarvinneet.
47 Ilmari Tiainen kertoi, etta ei täkäläisissä kaupoissa olt paljo kutyöhousuu, ei pukuja kellää täällä ollu – – No ne käivät markkinoissa ja
ko ol torpäiviä ja sieltähä ne käivät ostamassa pukunsa. Muita valmisvaatteiden
ostopaikkoja olivat paikallisten sekatavarakauppojen lisaksilahikaupungit Savonlinna ja Imatra, jonne oli paivittainen linja-autoyhteys.
Valmisvaatteita ostettiin, koska ne olivat paljon edullisempia,
Eras pieni osa-alue Einari Tiaisen vaatturitoiminnassa oli sotilaspukujen
tekeminen. Rajavartiostossa ja armeijassa toissa olleet saivattuolloin valtiolta pukurahan vaatetuksen hankintaan. Pukurahalla voi
joko ostaa valmiin puvun Valtion pukutehtaalta tai muilta valmistajilta
tai sitten teettaa sen vaatturilla omien mittojen mukaan. Einari
Tiainen teki sotilaspukuja mallinumeroltaan m/36 ja m/58 seka sotilashousuja.
26 Sotilashousuihin laitettiin tarvittaessa aseman ja aselajin
mukaiset, oikean variset revaarit eli reunusnauhat.27 Suuri osa tilausvaatturilii
kkeista teki, vaatetusteollisuuden ja varastovaatelii kkeiden
ohella, kasityomaisesti vaatteita armeijan tarpeisiin. Sotilasvaatteisiin
julkaistiin leikkuuohjeita Kuusisen Uutisissa ja Vaatturi-lehdessa asepukujen
malliuudistuksien yhteydessa seka sota-aikaan, kun vormuvaatturina
toimii moni, joka tätä alaa ei ole aikaisemmin yritellytkään.28Sota-aikana julkaistujen Suomen armeijan asetakin m/36 ja upseerin
asetakkien m/39 ja m/41 kaavojen lisaksi Vaatturi-lehti julkaisi myos
Jutussa käytetty Joensuun Yliopiston julkaisua ns 125:
Minna Kaipainen ”KEN TILAUSPUKUA KÄYTTÄÄ, HÄN HERRASMIEHELTÄ NÄYTTÄÄ”.
Tässä on linkki tuohon julkaisuun, josta yllä olevat katkelmat on kopioitu.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-219-113-7/urn_isbn_978-952-219-113-7.pdf
Olipas mielenkiintoinen juttu lähi historiasta.näinhän se meni.se oli sitä tavallista rehellistä elämää miehet oli miehiä ja miehen näköisiä ja naiset oli aitoja naisia. Minullakin muutamat vaatturin tekemät pussihousut paksusta dikonaalista sitä vanhaa mallia ja hyvätpä on.mutta se siitä ,aamulla pussihousut päälle ja lumi töihin.tuntui just säämies lupaavan reilusti lumisenttejä että eikun lumilapiot heilumaan.tuli mieleen et oliko jonkunvalmistajan mainoksessa ,asuu lämmin sydän.moi.
VastaaPoistaNiin muuttuu maailma (Nummisuutareista tuttu). Kun katsoo tuota räätälin tilaustöiden listaa, niin pussihousujen valmistus hiipui tultaessa 60-luvulle. Samoin kävi kyllä kaikille räätälin tilauksille. Lunta on tullut. Eka kerta tehty. Illalla varmaan seuraavan kerran..ja sama sitten huomenna..ja maanantainakin.
PoistaAnonyymille kiitos kommenteista. Aina tuo rohkaisee ja antaa halua kirjoittaa lisää. Jos on jotain ideoita, mistä kirjoittaa, niin kerro ... pussihousut(at)gmail.com
No olisihan myös mukava nähdä perinne asut myös jokapäiväisessä käytössä eikä pelkästään perinnetapahtumissa. No mikäpässiinä ! Lapikkaat ja pussihousut jalkaan ja hyvätpä on. Ja menoksi.illanjatkoja.moi.
PoistaKyllä meillä tuolla Itä-Suomen syrjäkylillä autokuskit ja muutkin miehet piti saapashousuja vielä 70-luvulla ja pitempäänkin. Itselläni on työpukuna pysyny koko ajan pussihousut ja nahkasaappaat arkikäytössä koko ajan.
VastaaPoistaMukava huomata että tavan miesten vaatteet kelpaa. Nehän ne parhaat on. Varmaan huomasit edellisestä että itsellänikn jatkuvassa käytössä. Kyllä niitä pussihousumiehiä näkee kylilläkin tosin harvakselleen. Hyvät ne on varsikenkien kanssa ennenkaikkeasyksyisin talvella ja muulloinkin.tosi mukava huomata että meitä vielä löytyy. Ja siitähän käyttö yleistyisi. Tuomolle ja kaikille pussihousun käyttäjille hyvää illan jatkoja.
VastaaPoistaAivan oikeassa olet Tuomo. Mutta 70-luvulle tultaessa ei vaatturit enää niitä valmistaneet, vaan ne olivat tehdastekoisia. Ja kuten tuo vaatturi Tianenkin toteaa, että ihmiset menivät markkinoille ja ostivat sieltä. Tulipa tässä mieleeni, että onnistuiskohan mitenkään selvittämään, milloin tuo tehdasmainen valmistus loppui.. Tokihan Redi-tuote vielä tekee. Ehkäpä sieltä saisi vastausta. Pistetään harkintaan...
VastaaPoistaTotta.kuuskyt luvun vaatturin tekemät oli eri hyvät. Tiakonaali ja sarka vahvaa ja hyvä laatuista. Malliltaan paremia.
VastaaPoistaJoku kirjoitti Savon sanomien aikojentakaa vaatetuksesta sunnuntai numerossa.kovasti kuulosti tutulle. Kannattaa lukea.hyvää alkanutta viikkoa lukijoille.
VastaaPoista