maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulun Odotusta

Valotaidetta Kuusankoskella - vanha betoninen sähköpylväs valaistuna

Blogini on ollut tauolla ... siis ei ole jostain syystä löytynyt inspiraatiota kirjoittmiseen. Torpan remontista olisi juttua ja kuvaakin, mutta ei nyt vain ole saanut aikaiseksi.

Mutta eipä tuo tauko ole katsojia karkoittanut. Kymmenentuhatta (10 000) vierailua meni rikki tuossa marraaskuulla. Kävin vilkaisemassa tilastoja. Eniten klikkauksia on ollut juttuun "Miksi pussihousut? sitä on katsottu yli 600 kertaa. Ja toiseksi eniten "Pussihousujen historiasta". Katsojista valtaosa on Suomesta, mutta on noita muualtakin melko paljon. Amerikka johtaa - yli 500 klikkausta - ja Venäjä on toisena - noin 250 klikkausta. Maa lista on yllättävän pitkä, mutta huomiota kiinnitin siihen, että Etelä-Eurooppa loistaa poissa ololla .. paitsi Espanja.

Vähän yli kaksi vuotta blogin pitoa ja yli 10 000 klikkausta on paljon, kun asiaa ei ole niin kauheasti ja lähestymiskulma on melko suppea. Toisaalta satunnaisten kävijöiden määrä mahtaa olla aika suuri, sillä tarkasteltuani noiden juttujen eli tekstein kävijämääriä, totesin, että useimmiten se on 24 - 30 kävijää. Siis vakituisesti blogia seuraa noin parikymmentä henkeä. Muutamat heistä tunnenkin - vaan on tuossa toistakymmentä, joista ei mulla ole aavistustakaan.

Kuvat elävöittävät näitä blogeja, aivan niinkuin sanoma- ja aikakausilehtiäkin. Mulla on aina silloin tällöin ollut ongelma tuon kuva materiaalin kanssa. Ei aina tahdo löytyä sopivaa kuvaa, tai sitten en ole varma voinko kuvaa laittaa tähän (ettei tule tekijänoikeus ongelmia). Siispä turhankin usein olen itse kuvassa.. mutta minkäs teet, kun muitakaan ei juuri ole...

Marraskuussa osallistuin Pussihouskerhon pikkujouluihin. Mukavaa oli - ja todella kiva nähdä taas pitkästä aikaa kerholaisia. Ilta kului nopeasti ja kävihän siellä Joulupukkikin..


Niin - syksy on jo mennyt ja sato on talteen korjattu. Härkäpapu tuotti ihan kivan sadon. Sehän on vanha suomalainen kasvi, jota on viljelty aikanaan paljonkin. Nykyisin sen viljely on taas lisääntynyt, mutta pääasiassa karjan rehuksi. Minä olen kasvattanut sitä jo parikymmnetä vuotta, vaihtelevalla menestyksellä. Tänä vuonna vihdoinkin ratkaisin yhden ongelman - esikasvattamalla sain itävyyden parannettua huomattavasti. Pistin pavut itämään pieniin ruukkuihin ja heti kun sirkkalehdet ilmestyivät siirsin ne suoraan kasvupaikalle. Ja satoa tuli
 Lehtikaalista olen tainnut kirjoitella aiemminkin. Nythän se on ollut varsinainen trendi vihannes. Minä olen tuota kasvattanut ainakin parikymmenetä vuotta ja aina se tuotaa satoa yli omantarpeen.
Sitten hoksaisin yhtenä päivänä, että olen laittanut noita pussihousuvia aina enemmän tai vähemmän "poseeraustilanteista" - ei tuosta arjen keskeltä. Joten lataapa tähän yhden kuvan aivan otettuna aivan kesken syyshommien - arjen askareiden lomasta. Ja samalla toivottelen seuraajille Hyvää Joulua !


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Saapasrenki

Nyt ei tarvitse tehdä kaikkea ihan yksin. Mulla on renki - nimittäin saapasrenki. Olin ajatellut saapasrengin tekoa jo pidemmän aikaa, vaan en saanut aikaiseksi. Onneksi. Kesällä Lappeenrannan torilla oli myytävänä ja hinta oli 9 euroa - tehty Siperian lehtikuusesta. Ei olllut pahahinta, etenkin kun jälestäpäin kävin netistä katsomassa - yllättäen sieltä löytyi aika monestakin paikkaa niitä. Motonetissä taisi olla muovista tehty, hinta jossain kympin korvilla. Pahin oli sellainen sivusto, joka myi vanhuksille arjen apuvälineitä ja pyynti oli 36 euroa.!!!! Ihan rosvousta !!  Vakeinhoidon sivustoilla oli vankilassa tehtyjä - hintaa en muista tarkasti - jotain 15 euroa ja niissä oli maalattu jotain koristeitakin.

Nyt olen jo käyttänyt jonkin aikaa saapasrenkiä ja todennut sen ihan hyväksi.. Kohta varmaan ihmettelen, että sellaista ei ole joka talossa. Eikä tuo ole yhtään hassumman näköinenkään tuossa verannalla. Ja se Motonetin sininen muoviversio sopii varmaan nuorten kaupunkilaisten asuntoon.

 Tässä renkini on töissä
  Ja tässä odottelee verannalla seuraavaa saapastelijaa

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Ratsastushousut ..pussihousut

Nyt olisi saatavana halvalla sarkaiset pussihousut. Ulkolaista tekoa, käyttämättömät. Takalistossa on vahvike samoin pohkeiden sisäsivulla. Pohkeissa nyörikiristys. Vaalean vihreätä sarkaa. Vyötärön ympärys on 82 senttiä. Sopivat hoikalle noin 170 senttiselle miehelle tai naiselle. Kuvat ohessa. Jos kiinnostaa pistä postia tulemaan (pussihousut at gmail com).. laitan ne varmaan lähiaikoina huutonettiinkin.



perjantai 26. kesäkuuta 2015

Elävä museo

“Elävä museo”.
Minulla oli tilaisuus vierailla otsikon mukaisessa paikassa. Kyse on Töysän Kenkätehtaasta, joka sijaitsee kuntaliitoksen myötä nykyään Alavuden kaupungissa. Valmistusohjemassa on edelleen perinteiset kenkämallit, kuten jatsarit ym saappaat. Myös tanhukengät ovat suosittu artikkeli.
Tehtyämme jatsarikaupat Ansa Metsälän kanssa hän vei minut kiertokävelylle tehtaan puolelle, jossa vallitsi autenttinen -30 luvun tunnelma. Hämmästyin suuresti kun Ansa istahti tehdassalissa erään ompelukoneen ääreen ja hänestä kuoriutui täysiverinen suutari. Myynnin ohella hänen tehtäviinsä kuuluu mm ommella jatsarin varsia. Vierailuni oli normaalina arkipäivä ja suutarit olivat työnsä ääressä. Talon suutarit ovat tottuneet poseeraamaa tehtaassa vierailevien turistin kameroille. Nähtävyyshän tämä paikka on mitä suurimmassa määrin. Oli todella ilo seurata käsityöperinteitä kunnioittavaa tuotantoa
.
Töysän kenkätehdas on toiminut 80 vuotta. Tehtaan on silloin aloittanut nykyisten yrittäjien isoisä, Arvid Mäkelä. Nykyisin tehdasta johtaa Harri Mäkelä, Arvidin lapsen lapsi. Kyseessä on siis perheyritys henkeen ja vereen.
Perinteisin, pääosin käsityömenetelmin, kenkiä valmistaa ja myy kymmenkunta käsityöammattilaista. Kysyntää on riittänyt perinnekengille sen verran, että näinki laajamittaisesti toiminta on saanut jatkua. Myymälän puolella on sitten täysi valikoima myös muiden tekemiä kenkiä, eli kengät löytyy koko perheelle.

Kannattaa poiketa tässä perinteitä vaalivassa kenkätehtaassa. Tuurin kauppakeskuksesta on vain muutama kilometri 1930 luvulle 

Teksti ja kuvat: Raimo Joensuu
Erittäin harvinainen puunaulojen naulauskone

Tehdas siimeksessä

Ansan Metsälä toinen työminä


                                          Jatsari pokineen odottaa perinneväkeä ostoksille
Täällä aistii historian havinan. Hyppy 1930 luvulle

Perinteitä kunnioittaen syntyy upeita kenkiä.

Kaupat syntyi. Mikäs täs on pasteerata uusilla jatsariilla.

On ne vaan komiat. Kiiltää ku....

torstai 28. toukokuuta 2015

Kolmen Leijonan Diakonaali

Joitakin viikkoja sitten Huutonetissä oli myytävänä pussihousut, joissa oli kolme leijonaa. Myyjä arveli, että oisko kyse armeijan housista vai jostain muusta.

Kolmen Leijonan Diakonaali oli Turon tuotemerkki, joskus 40-50 luvulla. Minulla on onni omistaa kysesisen tuotemerkin pussihousupuku. Ostin sen jo vuosia sitten eräästä kaupasta Savon seuduilta - samasta kaupasta ostin myös Turon pussihousupuvun, joka oli valmistettu Siniraita Diakonaalista. Olen tainnut kirjoittaa siitä tässä blogissa jo aika päiviä sitten.

Nyt olen kuitenkin saanut aikaiseksi dokumentoida myös tuosta Kolmen Leijonan Diakonaalista niitä vähäisiä tietoja, joita minulla on. Puvun taskussa oli alkuperäiset laput tallessa ja niissä kerrottiin, että se on valmistettu aidosta Merinovillasta ja testattu VTT:llä. Puku on jostain 40-50 luvun taitteesta ja on aika samanlaisella leikkauksella tehty kuin se vuoden 1948 Siniraitadiakonaalipuku, ehkä housuissa pussit ovat hieman pienemmät ja takamuksesta tiukemmat sekä takki vyötäröltä aavistuksen väljempi - siis tässä Kolmessa Leijonassa ja kellotasku on huomattavasti pienempi, ei siihen iso taskunauris mahdu. Henkseleiden napit ovat vyötärön sisäpuolella ja tämäkin viittaa hiukan arvokkaampaan käyttöön . Tämäkin puku on aivan "uusi" eli ostin sen käyttämättömänä kaupasta. Väriltään se on ruskeahko ja kankaan pinta on melkoisen sileä - lievästi "nukkaisen" näköinen. Laitan tähän vertailuksi kuvat sekä kolmesta leijonasta, että siniraidasta. Värit eivät välttämättä toistu kuvissa ihan aidon lailla, mutta jonkinlaisen käsityksen saa...

Luulisin, että tuo Kolme Leijonaa on ollut vähän kalliimpi ja "herraskaisempi" laatu. Siis enemmän pyhäpuku tai virka-asu. En tiedä. Laitoin kerran Turolle kyselyä taustoista, vaan eipä heitä kiinnostanut vastata sen kummemmin. No, ei kai se kiinnosta enää, kun ovat kaiken tuotannon siirtännet jonnekin etäälle ja Turo Tailor on vain kaupallinen nimi... ehkä suunnittelua Suomessa, mutta räätälit jossain muualla.

Nyt otin kuvat vaatteista, kun ne roikkuvat narulla. Jotenkin tulee tylsä olo, kun aina on itse mallina vaatteiden sisässä eli aina noita omakuvia -- "selfietä". Mutta ongelmana on se., ettei muitakaan ole käytettävissä. Aina ei viitsisi itse yksiskseen poseerata... Tämä myös vinkkinä blogin seuraajille. Laittakaa omia juttujanne. Olisin ihanonnellinen, kun ois avustajia...









 Oikealla Kolmen Leijona takki ja vasemmalla Siniraita Daikonaali
 Siniraita Diakonaali
 Kolmen Leijonan
 Oikealla Kolmen Leijona housut, vasemmalla Siniraita diakonaali

torstai 7. toukokuuta 2015

Uustuotantoa ... nahkapussihousut

Hämmästykseni oli aika suuri, kun netissä törmäsin Varustelekan ilmoitukseen "Tulossa toukokuussa 2015" ,nahkapussihousut. Hämmästyksen aiheita oli kaksi...ensinnäkin se, että pussihousuja edeleen valmistetaan ja myydään, vaikka niitä ei juurikaan missään näy. Vanhojen koneiden päivilllä ja jossain muissa perinne tilaisuuksissa, mutta siinäpä se. Siis ei tuon uustuotannon aloittaminen mikään sampo voi olla. Ja kun Kokkolassa Redi Tuote noita jo tehnyt pitkään. Toinen hämmästyksen aihe oli hinta - 150 euroa !! Jutussa kyllä paljastuu sitten osa syy tuohon hintaan - valmitusmaa Pakistan         ( tutkailemalla sivuja Särmä-tuotteista tuo löytyi). Materiaalina on puhvelin nahka - ei mitään hajuakaan millainen tuo on materiaalina.

Mutta kuitenkin hatunnosto Varustelekalle. Toivottavasti kauppa käy. Itselläni on vanhoja nahkapussihousuja peräti viidet. Huutonetistä ja tori.fistä osteskellut hintahaitarin ollessa 30:stä  aina liki 200:aan euroon. Ja kuntokin ihan hinnan mukainen. On siis ihan juhlakäyttöön kuin myös aivan kovaan arkeenkin, jolloin ei sääliä tunneta, vaikka vaatteet nuhraantuu.

Tässä on linkki Varustelekan sivuille. Ja jos joku blogin seuraajista sattuisi ostamaan ko. tuotteen, niin ois kiva kuulla kommentteja.
 https://www.varusteleka.fi/fi/product/tulossa-sarma-classic-nahkapussihousut/32483?utm_expid=2335959-7.YbW_1ygsQ9q5hv9zRecMDg.0&utm_referrer=https%3A%2F%2Fwww.google.fi%2F

Ja sitten huomasin netissä myös toisen pussihousuja valmistavan ompelimon. Helsingissä näyttää olevan liike nimeltä NÖÖP ja heidän kuvagalleriassaan on myös pussihousut. Joku on siis tialnnut heiltä sellaiset, koska ovat kuvan saaneet galleriaansa. Aika metka juttu huomata, että jossain luuraa sellaisiakin, jotka oikein teetättävät ompelijalla itselleen pussihousut. Siis oisko ne vaikka hieman trendikkäätkin kohta ? Mene ja tiedä ?

Tässä linkki ompelimon sivuille, jos joku muukin haluaa ihan räätälin tekemät - kuin silloin ennen esim 50-luvulla..

   http://www.noop.fi/galleria.PHP

Ja vielä kuvakaappaukset....  Varustelekan sivuilta

 
... samoin kuin  tuolta Nööpin galleriasta
 
 

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Käymälä - Pikkula - Ulkohuussi.....

Ihan kuinka vaan kukakin sitä haluaa kutsua. Mutta vessaksi sitä ei voi sanoa, koska se ei ole WC eli vesiklosetti. Tärkeä paikka, Tarvitaan päivittäin. Torpallakin oli tietysti sellainen. Alkuperäinen oli navetan ja ladon välisen solan päässä, mutta siitä oli sisuskalut romahtaneet. Edelliset omistajat olivat hommanneet uuden. Semmoisen kevythirrestä tehdyn. Olivat sijoittaneet sen tuohon saunan oven lähelle, ajatuksena varmaan se, että on sitten käsien pesupaikka ihan vieressä. Minua tuo paikka ei viehättänyt. Oli jotenkin kuin keskelle pihaa viskattu. Tässä siis tarinaa, miten meillä tuo tärkeä paikka tuli entrattua...

Tutkailin sitä vanhaa huussia ja totesin sen olevan riittävän hyväkuntoinen korjattavaksi. Katto uusiksi. Siäosat purkuun. Ja uutta tilalle. Makkiosan tein itse. Noin 40 litran muovilaatikko, jonka pohjaan reikiä ja sen asensin ritilän päälle. Ritilän alla on laakea muoviastia (sellaisiä myydään nykyään sängyn alle säilytyslaatikoiksi). Sinne suodattuvat ylimääräiset nesteet ja haihuvat sieltä pois. Virtsan ohjaamiseksi makkiin hommasin muovisen parin litran pullon, josta pohjan pois ja sivun leikkasin osittain auki. Sitten ruuvasin sen etuseinän yläosaan kiinni alassuin - ja se ohjaa nesteet makkiin ja on helppo pitää puhtaana. Itse makkilaatikko ei kannata olla liian suuri - on kevyempi tyhjentää. Ja tyhjennystä varten hommasin kompostiastioita riittävän määrän (itseasiassa, sain niitä edullisesti neljä kpl, kun niistä puuttui ruuvit). Ei muuta kuin kuiviketta riittävästi käynnin jälkeen ja hajut pysyvät poissa.

No. Sen kevythirsi hyyskän purkasin ja siirsin tuonne metsän reunaan, pois pihapiiristä. Ison kuusen taakse. Sinne rakensin myös uuden sisuksen ja ostin kaupallisen "Separlet- istuimen. Siinä on etuosa nesteiden erikseen talteenottoa varten ja siitä putki ulos - putken voi johtaa joko erilliseen astiaan tai miten nyt kukin haluaa. Tuosta tuli ns naisten "pissivessa" (saa sinne hädän hetkellä muutkin tarpeet tehdä - mutta suositus on tuo "naisten pissivessa". Eivät siis käy turhaan kastelemassa tuon päähuussin makin sisältöä. Saa kerättyä tuon erikseen omaan jatkokäsittelyyn. Ja miehille on ohjeena käydä vaihtelevasti eripuolille pihan reunoja - ja jos vielä heppuuttelee, niin leviää lannoitteet laajemmalle. Eikä liian usein samaan paikkaan, ettei ala haista.

Hienosti on tuo käymälä homma nyt hoidossa ollut jo ekan kesän jälkeen. Ja kaksi kesää kompostoi käymäläjätettä niin sitä voi levitellä lannoitteeksi vähän sinne sun tänne. Helppoa kuin heinänteko tuo huussin alusta hoitokin - ei siellä hajut ja kärpäset vaivaa.
 Tuolla se solan päässä on - se "Hotelli Helpotuksen" ovi - sen vanhan, joka on nyt siis varsinainen ulkohuussi. Ensikertalaiset näyttävät vähän hämmentyneeltä,kun sanoo, jotta tuolla se on... kait tuo ulkoinen ilme vähän kauhistuttaa. Miltähän siellä sisältä näyttää ?
 Tässä alkaa sisäremontti olla melko valmis - tuo ilmanvaihto putki vie "hajut" katolle.
 Kevythirsi hyyskä saunan oven vieressä ennen siirtoa.
 Tässä runko jo kasattu ja polkukin tehty ison kiven ja kuusen taakse.
 Sisäremppa tehtiin tässäkin "talossa". Tuon muovisen alkuperäistuimen korvasin tekemällä vanerista vastaavan - en oikein pidä noista "styroksi-istuimista", jotenkin ikäviä puuhtaanapidon kannalta.
Ja siellä se nyt on. Katon uusin ja tein vähän pidemmät räystäät, kun ne tehtaalta tulleet on yleensä aika lyhyillä räystäillä. Minusta jotenkin vähän hölmön näköisiä. Katto antaa ilmettä.. eikö totta?

Loppuun kommentti kävijä tilastoista. Eilen, siis 20. päivä oli tilastojen mukaan yli 40 kävijää Venäjältä. Ihmettelen hiukan, että miten ne on tähän blogiin pääytyneet ja noin monta käyntiä yhden päivän aikana. Aika kumma juttu..... Oisko tuo otsikko "Sauna" päätynyt hakukoneen (jandeksin) listoille tuolla naapurissa. Etsivät vuokramökkiä kesäksi ??!!! Vaan onneksi en ole paljastanut missä torppa sijaitsee - enkä paljasta nytkään.



torstai 16. huhtikuuta 2015

Voisko ehkä jonain päivänä

Päivänä eräänä törmäsin googlessa (http://thebeautygypsy.com/decoding-the-indian-jodhpurs/) artikkeliin, jossa kerrottiin, että pussihousut ovat nyt muodin huipulla. Cannes 2012 - jotkut muotimessuthan siellä oli ja intialainen kuuluisa näyttelijä Arjun Rampal esitteli siellä pussihousuja (jodhpurs).
  Tässä kuva kaappaus netistä. Intiastahan nuo ovat alunperin lähteneetkin, jospa euroopalaiset taas omaksuisivat ne uudelleen - aivan kuin noin 125 vuotta sitten...?? Mene ja tiedä.

Blogia seurataan edelleen - ainakin tilastojen mukaan. Maanantaina 13.4.2015 oli jostain syystä todella vilkas päivä - 90 kävijää. Mistähän moinen piikki ? Onko blogin osoite eveinnut jossan somessa ja jos, niin missä mielessä ??? Kommenttejahan ei ole tullut enää miesmuistiin. Tilastot palajstavat myös, että yksittäiset blogiin jutut saavat noin 20-25 lukijaa. Tuo on varmaan aika lähellä blogin vakioi lukijoiden määrää. Kymmenkunta vierailijaa mahdan tietää nimeltä.

Viime aikoina on juttujen väsääminen tuntunut vaikealta. Aiheitakaan ei oikein tahdo putkahtaa. Tuosta rakentamisesta jatkan vielä - pari juttua. Muita aaiheita toivottavasti putkahtaa mieleen kevään edetessä ... ja ehkä joku lukija antaa vinkkiä, vai ?? Jos ei tohdi kommentti osioon kirjoittaa niin blogin alapalkissa on myös postilootan tiedot.. Mustarastas laulaa - ja eilen illalla kuulin kevään ensimmäisen kuikan huudon lähijärveltä.Se on upeeta. Kurjet ovat pariin otteeseen tuossa aivan lähellä pistäneet soidin tanssin pystyyn. Kyllä se kevättä on vaikka tänään tulikin hetken ajan lunta oikein kunnolla...Kohta alkaa viljely - varhaisperuna on jo verannalla itämässsä. Ja muutama siemenpussikin on tullut hankittua - mm. lehtikaalia, joka on nyt trendi vihannes. Itse olen tuota kasvattanut ainakin kaksikymmentä vuotta. Ja härkäpapu - vanha suomalainen proteiinin lähde - kait sekin kohta on muotikasvi...

Kesän kynnyksellä teitä tervehtii Urpo

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Sauna

Torpalla sauna oli alunperin rakennettu noin 1950 ulkorakennukseen, jossa oli kahden lehmän navetta ja karsina. Rakennuksessa on myös pieni varastotila - kait lähinnä heinien ja rehujen säilytykseen, koska siitä on ovi navetan puolelle. Ja sitten puuliiteri. Pihapiirissä pon myös vanha lato - heinien ja isompien työkalujen säilytykseen.

Sauna toimi myös ns. karjakeittiönä eli siellä oli pata veden kuumentamiseen ja maitoastioiden pesemiseen. Torpan siirryttyä vapaa-ajan käyttöön uudet omistajat tekivät saunasta käynnin karsinaan ja siitä tuli löylyhuone. Karsina eristettiin muusta navetasta seinällä, joka on thty kerrostalon saunatilojen vanhoista väliovista. Ja löylyhuone paneloitu varmaankin samaisen kerrostalosaunan vanhoista paneeleista - kääntämällä ne vain toisinpäin. Saunassa oli kummallinen imelä haju. Päätettiin tutkia hiukan rakenteista, josko sieltä löytyisi syy hajuun.

Paneelien alla oli muovit, joiden takana oli mineraalivillaa. Koolaukset oli lyöty vanhan navetan seinään. joissa rapatut "tojalevyt" (tojalevy= sementillä päällystettyä kutterinlastua). Ja tässä vaiheessa taisi paljastua syy tuohon hajuun. Yhdessä nurkassa oli vapaa pääsy tuohon panelin ja tojalevyn väliseen tilaan, jossa mineraalivillat. Harmittaa, kun en ottanut valokuvaa. Villassa näet risteili käytäviä sinne sun tänne - hiiret siellä olivat mellastaneet - se oli kuin terraario. Samalla paljastui sekin, että hiirilläkin taitaa olla "vessat". Käytävissä oli sellaisia laajennoksia ja niissä uskomattomat määrät hiiren paskaa - ja nuo jätökset virtsoineen.

Ratkaisu tuolla hetkellä oli se, että villat pihalle, reiät umpeen ja panelit takaisin paikoillee. Eli sinne jäi tyhjä tila panelin ja rapatun tojalevyn väliin. Uudet lauteet ja kiuas. Pesuhuone oli paneloitu vain hiukan ennen kuin ostimme kiinteistön. Joten se sai olla sinällään. Sekä löylyhuoneeseen - lauteiden alle - että pesuhuoneeseen porasimme reiät läpi seinien ja asensimme tuuletusventtiilit. Löylyhuoneessa vielä karsinan lantakouruun putki ja sementtiä päälle. Putki tomii sekä vemärinä, että tuo ilmaa kiukaan eteen - vettähän löylyhuoneessa ei koviasti lattialle normaalisti lotrata, joten tuo yhteiskäyttö niin veden kuin korvausilmanman johtamiseen käy mainiosti - ulkopuolelle vain verkko, estämäään pikkuotusten sisään marssia.

Kun vanha "Harvian" puuntuhooja kiuas oli korvattu Misan kiukaalla, ei muuta kuin kokeilemaan. Ja hyvät oli löylyt ja hajut olivat tipotiessään. Rapatut seinät ja lattiat oli remontin aikan pesty hypokloriitilla oikein kunnolla.

Noiden tuuletusventtiilien aukkojen teko paljasti myös seinän rakenteen eli siellä oli kaikki mielestäni ihan kunnossa. Ja niinpä tuota on tullut saunottua joka vuosi varhaskeväästä myöhäiseen syksyyn sitten remontti kesän 2009, ajattelematta sen kummemman remontin tarvetta. Mitä nyt tuo pesuhuoneen lattia pitäisi entrata. Siinä kun on jälkikäteen pintaa tasiltu sementillä, joka on lohkeillut ja hiukan irronnut vanhasta betonialustastaan... Jos sitten joskus ??!! tai seuraava omistaja ?

      Vanha Harvia "puuntuhooja" on joutanut pihalle saunaremontin yhteydessä.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Lietso ja Veranta

Verannasta vielä pari sanaa !! Aivan ensi aluksi harmittelin kun veranta katsoo koilliseen. Tuntui kuin mentttäisi jotain kesän lämmöstä ja auringosta, kun suuren osan päivää ollaan varjon puolella. Vaan ehkä ei !! Pian huomasikin, että noinhan sen pitää ollakin. Kylmä veranta - ei siellä talvella oleskella. Kesällähän siellä ollaan. Ja kesälllä valoa tulvii ikkunoista aivan riittävästi. Kuumana kesäpäivänä ei keskipäivän aurinko paahda sitä kasvihuone kuumaksi. Mukava siellä on pienet päivätorkut ottaa, tai istua kiikkustuolissa ja lukea lehteä. Tupla ikkunat ja eristeet niin seinissä, katossa ja lattiassakin - aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä voi piitä ovea auki tuvan puolelle ja verannalla tarkenee. Nyt arvostan sitä, että veranta ei ole auringon puolella. Ulospäin se ei ole ehkä kaikkein kaunein, mutta sisältä on hieno näkymä pihalle ja kauemmaskin, koska torppa on pienellä mäen töntäreellä. Pääosin kierrätysmateriaalista tehtynä se on ollut aika edistyksellinen -- 80 luvulla aikaansa edellä. Samalla se jää muistuttamaan tuosta ajasta, jolloin mökkien ja torppien vanhat kuistit purettiin ja tehtiin verannasta kesähuone --. Siis jääköön tuo veranta tuollaiseksi ja jo 50 vuoden kuluttua sillä on aikakautensa kötöstyksenä oma historiallinen paikkansa. Vai mitä tuumaatte ??

Lietso on asennettu seinustalle, johon paistaa päivä aamusella - ja Lietso lämmittää aamupäivän auringon ansiosta verantaa viileän yön jäljiltä. Kun aurinko saavuttaa lakipisteen niin Lietso on varjon puolella ja lakkaa toimimasta. Tokihan sen kuumimpaan aikaan voi kytkeä kokonaan pois.
Tässä Lietson kotisivuilta kopioimani toiminta periaate.
Eli Lietso toimii vain aurinkoisella ilmalla - ja käyttää vain aurinko energiaa. Jo maaliskuulla se henkäilee auringon lämmittämää ilmaa (yleensa kuivaa kevät ilmaa) verannalle. Ja tulevan ilman lämpöä voi säätää kuristamalla tuloventtiiliä -- siis virtausta pienentämällä ilma on jopa 10 astetta lämpimämpää kuin ulkoilma. Aika nerokas keksintö - ja toimii: meillä se on toiminut keväästä 2010 saakka. Siis tässä on yksi kohta jossa perinteenvaalijana arvostaa kuitenkin uusiakin keksintöjä - edistystä. Jos olis tarve esimerkiksi kuivatella jotain ulkovarastoa, niin tuossa oiva keino.

Torppa kevät talven auringossa huhtikuun 2012 alussa !


Veranta

Kuten edellisessä kerroin, niin veranta sai uuden katon. Homeiset villat pois. Ja kattoon uusia vasoja sekä uusi raakaponttilaudoitus ja huopa. Lietso kuivattamaan ja vaihtamaan ilmaa. Vaan edelleen verannalla oli outo haju - aina kun ovet ja ikkunat olivat kiinni ja itse oli pois hiukan pidempään, niin sisään tullessa vastaan tuli tympeä kumma haju.

Lattia notkui hieman paikka paikoin. Heräsi epäilys, jos lattia olikin alkanut lahota tms -- jos vettä oli tullut sisään jo pitkäänkin. Siis lattia on aukaistava !! Päällimmäisenä siinä oli joku vanha muovimatto, joka oli liimattu todella tiukasti. Alla kaksi kerrosta lastulevyä - huolella toisiinsa naulattuina. Purkaminen oli aika homma. Ja sitten löytyi lasivillaa - oisko noin 20 senttiä. Ja syy !! Syy hajuun. Nimittäin villa oli täynnä hiirien kaivamia onkaloita ja hiiren papanoita oli paikoin sentti tolkulla. Opin sen, että asuin onkaloissaan hiirilläkin on vessat, papanat olivat aina isoina kasoina tietyssä paikassa. Varsinaisesti hometta ei alapohjan villoissa ollut juurikaan - mutta selvä hiiren kusen haju. Lattian notkuminen johtui ainoastaan hieman huterasti tehdystä rakenteesta - pari lattia vasaa oli tehty kakkosnelosen pätkistä, jotka oli kovin heppoisasti naulattu yhteen. Jatkettu pienillä laudan pätkillä ja muutamalla ohkaisella naulaal. Vuosien saatossa naulat antaneet periksi. Veranta oli tehty reilut 25 vuotta aiemmin - tuossa 80-luvun alkupuolella.

Uusin lattiavasat - 150x50, jotta ei enää tulisi ongelmia. Vasojen väliin huokolevyt ja sitten ekovillaa tuo vajaat 15 senttiä, päälle ilmansulkupaperi ja sitten lattialaudat. Laudat maalattiin. Oli tuossakin mokomassa savottaa harrastajalle ihan riittävästi. Mutta kun valmista tuli niin mieli oli hyvä.


T
Tästä tulee vesijohto painesäliöön ja lähtee edelleen saunalle



Syksypuoli meni vesikoppia näkertäessä. Vesijohto tuli näet veranalle, jossa oli painesäiliö ja sieltä vedet jatkoivat ulkorakennukseen. Oli tehtävä eristetty koppi, jotta pakkanen ei jäädyttäisi vesijohtoja. Kaivosta tulevaan putkeen saattokaapeli, ettei vaan pääsisi jäätymään, kun ei ollut tietoa kuinka syvään putket oli asennettu.    

Ja siinä sitä sai pähkäillä oikein tosissaan kuinka sen osan rakentaa, jossa putket tulevat (menevät) rossitilassa --- mutta kyllä sekin sitten onnistui ja sinne asennattu langallinen lämpömittari on toditanut, että työ tuli oikein tehtyä. Verannan alusen peittelin harvalla laudoista tehdyillä ritilöillä, jotka tervasin. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen..ja sehän riittää. Ja verannan alla ei sitten enää säilytetä mitään - se ei ole varasto. Sinne ei hiirille pesimäpaikkoja tehdä !!




Katto

Jatkanpa torpan tarinaa !
Jo ostohetkellä kiinnitti huomiota torpan katto - päällimmäinen huopa oli paikoin puhki piipun kohdalta ja paljasti, että se oli tehty vanhan päälle. Ullakolla näkyi taas vanha pärekatto. Ns kylmäkammarin katossa ja seinillä näkyi, että joksus on vettä tullut läpi. Mutta rakenteet olivat terveet. Hinta neuvotteluissa päästiin yhteisymmärrykseen myyjän kanssa. Katto li uusittava ja maksaisi ehkä kuusi tonnia - puoliksi jaettiin.

Kevät koitti ja lumet alkoivat sulaa. Verannan katto vuoti ! Ilmankos verannalla oli ummehtunut haju. Heti kun lumet oli poissa, menin katolle ja tein pieniä paikkauksia. Ensimmäinen vesisade ja vettä tuli läpi. Siis verannan katto on uusittava heti !! Sen pystyin suunnitelemaan omana projektina. Torpan katosta sen sijaan pyysin tarjoukset kolmelta firmalta. Yksi vastasi ja sai projektin.

Verannan kattoa avatessa valkeni, että se oli vuotanut jo pidempään ja muutama ruoden oli lahonnut. Onneksi tuli avattua se heti ja mineraali villat olivat aika homeessa. Itse torpan kohdalla urakoitsija olisi halunnut nykäistä koko katon kaivinkoneen kauhalla pois, mutta vastustin ajatusta, koska kattovasat olivat tukevat ja aivan loisto kunnossa. Miksi vaihtaa niitä johonkin heppoiseen kakkosneloseen. Tutustuttuaan tilanteeseen urakoitsijakin hyväksyi sen. Hyvä niin.

Verannn katon uusiminen meni parissa päivässä. Ja eristeeksi tuli kymmenkunta senttiä ekovillaa, ilmansulkupaperit ja tuuletusrako. Tuuletusraon sivuihinlaitoin vielä tiheän metalliverkon, etteivät kimalaiset yms tekisi sinne pesäänsä. Talon katto remontti eteni valitettavan hitaasti ja pihan puoleisen lappeen kattohuopien asennuksen aikaan oli jo yöpakkasia. Tämä näkyy edelleenkin pieninä "epätasaisuuksina" huuvassa. Kattorempassa räystäitä pidennettin hieman - mikä näkyi lopputuloksessa. Antoi selkeästi ilmettä talolle - talo ikäänkuin ryhdistyi.

Seuraavana talvena olikin lunta oikein roppa kaupalla - oisko verannan katto pettänyt lahojen kattovasojen kohdalta. Nyt ei ollut huolta siitä. Päätin hankkia verannallae Lietson - siis aurinko kuivaimen. (katso googlesta Lietso - Hirvensalmelainen yritys valmistaa näitä) .
 Lähtötilanne ! Kuten kuvasta näkyy, niin veranta on rakennettu kierrätystavarasta. Ikkunat hieman eri kokoisia ja ikäisiä. Ovi joku vanha sisäovi. Mutta tilana ajaa asiansa.
Verannan katto purettu. Villat kääritty. 

Kattovasat vahvistettu ja osa uusittu.

Vanha katto purettu ja uutta aloitettu rakentamaan. Päreet yms kerättiin heti samantien pois, noihin taloa kiertäviin pressuihin. Jälkikäteen harmitti, etten maalannut noita päätykolmioita, kun telineet kerran oli paikallaan.

Seuraavana kesänä näytti jo ihan toiselta.

Ja tässä on Lietso ! Lämmittää ja kuivattaa kevättalvesta lähtien ilmaa verannalla.