Ei tullut valmista

Niin se kesä meni. Keväällä yksi kesän päätehtävistä oli ikkunoiden pokat - raappaus, kittaus ja maalaus. No, kesäkuu oli kylmä ja sateinen - ei tuota hommaa voinut ulkosalla tehdä ja sopivai sisätiloja ei ole !! Heinäkuussa alkoi vihdoin näyttää lupaavalta ja alotinkin projektin. Tein ihan sitä' varten telineen -sellaisen jonka ääressä voisi työskennellä istualtaa tai selkäsuoran seisten.

Sitten hommiin. Ensimmäiseksi käsittelyyn joutui Turusta ostamanai vanhat pokat - helppoa kuin heinänteko. Näin tuumailin, kun muutaman päivän raappasin vanhoja maaleja ja kittejä pois. Sitten iski jpoku - vasemman käden keskisormi turposi ja nivel oli kipeä. Lääkäri totesi, ettei ollut bakteeritulehdus - määräsi kortisonia viiden päivän kuurin. Olinhan tuota itsekin jo netistä tutkaillut ja päätynyt aikalailla samaan diganoosiin. Nivelrikkoa, kait ?! Väärä työäskentely tapa - sormenpäillä painoin raappaa ja niin nivelet rasittuivat. Siis väärä työskentely ja tottumattomuus. Tuli tauko.

Sitten kun seuraavan kerran yritin jatkaa, niin paarmoja oli pilven pimein. Ei siinä mitään viitsinyyt tehdä. Ja taas tauko. Sitten alkoikin kosteat kelit - ja ilmat viileni. Eikä taaskaan paikkaa missä maalausta olis voinut jaatella. Siis siinäpä se. Kaksi ikkunaa raapattu - käsitelty kiinanpuuöljyllä ja nyt ne odottaa sitä kittaamsita ja maalusta. Odottaa ensi kesää !! Ja odotellessani minä siirryin seuraavaan projektiin. Saunan pesuvesien käsittelyyn - tein jonkilaisen imeytyskentän. Teinkö turhaan ? Ottaako uusi ympäristöministeri jätevesiasetuksen auki ja uuteen käsittelyyn ? Näin näyttäsi mahdollisesti käyvän, tämän päivän uutisen perusteella. No, onneksi minulla jäi materiaalikustannukset alle50 euron !

Tässä vaiheessa vielä intoa ja toiveita täynnä - aurinko paistaa ja homma sujui ! Jatkuu ens vuonna...

Lämmitys ja ruuan valmistus

Nyt kun ilmat taas viileni ja alkoi tuo lämmityskausi, niin torpan lämmttämiseen tulee yhdistettyä myös ruuan laitto. Menee samoilla klapeilla molemmat. Eli ei muuta kuin puut leivinuuniin, tulet perään ja asinmukainen kohentaminen. Siinä tulien palaessa voi tehdä tarvittavat alkuvalmistelut.
Pilkkoa vihennekset, sipulit, perunat jne ... mitä ikinä siihen ruokaan nyt laittaakin. ja sitten kun pellit on saanut kiinni, niin paistos tai paistokset uuniin. Sen jälkeen voi lähteä muihin puuhiin, ulos tai olla sisällä. Ja ei haitaa vaikka uppoutuisi puuhasteluihin suunniteltua pidemmäksi aikaanin. Siellä se ruoka uunissa hautuu. Uunin lämpö laskee hiljallen ja se taas takaa, että ei ruoka pala tai kuivu. Uunissa voi laittaa melkein mitä vaan. Kokeilemalla oppii. Jopa keitonkin voi hauduttaa uunissa.. sekä lihakeiton että hernesopan. Siis samalla vaivalla tupa lämpimäksi ja ruoka valmiiksi. Ei fortumit vaurastu, ei sähkökatkot haittaa... ja säilyy se näppituntuma.

   Tässä tämänpäivainen ateria. Juureksia suikaleina, sipulia, valkosipulia  ja tomaattia - sekä edellisen päivän porojauhelihakastiketta. Tomaatin siivuja ja niiden päällä juustoviipaleita. Hyvää oli ja helpolla tuli !!!

Kiinostaisko lehmänostajatakki ?

Heips ! Maaliskuussa kirjoittelin blogissa tuosta lehmänostajan takista. Ja silloin totesin, ettei ole ehkä minun juttu. Nyt on puoli vuotta mennyt ja ei vaan edeleenkään ole minun juttu. Jostain syystä en tunne oloani kotoisaksi siinä. Ja taitaa olla mulle hiukan iso ? Koko on jotain noin 52 ... kunto on hyvä. Lievää varastomaista hakua on ehkä.. Nyt se on ollut ulkovarastoinnissa jo vuoden ja haluaisi jo sisälle... Kiinnostaako ketään blogin seuraajaa? Myyn sen teille 40 eurolla eli san mitä maksoin siitä toimituskuluineen. Odottelen viikon verran ja sitten pistänen sen nettiin myytäväksi.
Kuvat on blogissa maaliskuulta 

Omavaraisutta

Perinteiden vaalimiseen kuuluu myös annos omavaraisuutta. Pitää säilyttää sormituntuma elintarvikehuoltoon !! Se on osa perinteiden vaalimista - kunnon pussihousun on hallittava kasvimaata - kasvattaa omaan tarpeeseensa juureksia ja vihanneksia. Vai mitä ? Itse muistan lapsuudesta, kuinka porkkanapenkin kitkeminen ja harventaminen oli todella vastenmielistä puuhaa. Ajattelin, että aikuisena en todellakaan kasvatan mitään hemmetin porkkanoita - ostan ne torilta. Vaan aika tekee tehtävänsä ja vanhat valat unohtuu. Yli 40 vuotta sitten aloitin oman kasvimaan parissa. Alkuvuosina kokeilin kaikenlaista - maissista kevätsipuliin. Sato oli vaihtelevaa ja oppirahat maksettava. Vaan ajanmyötä jäi tietty perusvalikoima - peruna, tottakai, etenkin varhaisperuna, salaatit, punajuuret, purjot, sipulit, lehtikaali, kesäkurpitsa, sellerit ja muutamat muut. Porkkanoiden kasvattamisen lopetin jo ajat sitten - savimaa ei ollut niitä varten ja kempit oli todellinen riesa. Kurkkuja kasvatin pitkään, mutta yhtenä vuona halla vaivasi kesäkuussa, sade heinäkuussa ja aikainen halla taas elokuussa, joten siihen se loppui.

Nyt olen palannut kurkkujen pariin. Hallaharso - nykyaikaa - on todella hieno juttu. Alkukesästä tekee teltan kasvuston päälle hallaharsosta ja huonotkin ilmat ovat päihitettävissä. Ja sama taas aivan loppupuolella. Ja sitten vielä, kun valitsee uudenaikaisen partenokarppisen lajikkeen ei ole väliä pölyttäjistä ja kastelukaan ei ole niin tarkkaa. Siis tässä olen valmis joustamaan uusien keksintöjen puoleen. Varhaisperunan kasvattamisessa tuo hallaharso on aivan ehdoton apu.

Lehtikaalia olen kasvattanut jo ainakin 30 vuotta. Ja nyt se onkin yllättäen ruokasivustojen trendikäs herkku - hifistelijöiden vuoden juttu. Helppo kuin mikä kasvattaa !!

Aiemmin taistelin kotipalstalla jämäkän savimaan kanssa. Nyt on tullut kokemusta myös hikevästä hiekkamullasta täällä torpalla. Puolensa kullakin. Opittava tietämään mikä viihtyy ja mikä ei, kun maaperä on erilainen. Kokeilua. Vaan yksi on ylitse muiden -perinnelannoitus. Kun omistaa ulkohuussin ja kompostin, niin jo on voimaa, kuin pienessä kylässä. Toissa vuonna erehdyin laittamaan sitä liikaa pottumaalle ja perunoista tuli aivan turhan isoja. toisaalta kurkkupenkin pohjalle se on aivan omiaan.

Tässä kuvia tämän syksyn sadosta.