perjantai 21. maaliskuuta 2014

Lehmänostajan takki

Kun tämä vanhojen vaatteiden varustelu kierre alkoi joitain vuosia sitten, niin tuli selailtua kaikenlaisia myydään palstoja. Ja ainahan sieltä löytyi jotain mielenkiintoista. Erään kerran löytyi myös lehmänostajan takiksi tituleeraattu nahkatakki. Niitä on käsittääkseni ollut hiukan eri pituisia - mutta tuota nimitystä ei kuitenkaan ole annettu pitkälle nahkatakille. Niin, siis nahkatakkihan se on ! Ja varustelukierre kun iskee, niin ei siinä mikään auta - ostettavahan se on. Ainakin jos hinta tuntuu olevan kohdallaan. Ja olihan se. Takki tuli postissa - ja haisi niin naftalle tai jollekin muulle polttoaineelle. Myyjä oli motoristi ja oli säilyttänyt takkia tallissaan, jossa rassaillut talvisin vanhoja ajopelejään. Itse ei varmaan tuota pakokaasun ja öljyn käryä niin vahvana ollut haistanut, kun oli tottunut siihen. Pesin sen kahdesti - vesipesu ja satulasaippua. Kuivattelin lappeellaan pahvien ja sanomalehtien päällä, joita vaihtelin kuin vaippoja ikään. Lopuksi käsittelin nahkabalsamilla, jota suutari suositteli. Aika hyvä tuli. Kesäkauden vielä tuuletin sitä ulkovarastossa. Eikä se enää haissut autotallille. Mutta sittemmin on tullut aivan uusi ongelma. Nimittäin minä ja persoonani. En ole sinut tuon takin kanssa - en osaa pitää sitä. Ja en varmaan opikkaan. Ei se ole ollut päälläni kuin muutaman kerran. Ja noistakin yhden kerran varjelemasta minua ampiaisen pistoilta, kun hävitin niiden pesää saunan oven yläpuolelta - räystään alta. Siihen se olikin mitä parhain. Antoi aitoa turvallisuuden tunnetta, kun tiesi etteivät ampiaiset siitä piikkiään läpi saa.
         
Jalassa vielä nahkapussihousut ja jatsarit. Päässä lierihattu, jossa oli hyttysharso. Pesä tuli hävitettyä ja pistoja en saanut. Tokihan mulla kokemusta jonkin verran oli, sillä kakarana meillä oli kotona mehiläisiä, joiden hoitamiseen piti osallistua kesäisin - piti siitä tai ei. Minä en kauheasti pitänyt ja siitä kait johtuu, etten vieläkään niin kovasti perusta hunajasta. Tiedän siis perusteet mehiläisten hoidosta ja ymmärrän, että niillä on varsin merkittävä rooli kukkien pölyttämisessä. Meilläkin oli aikanaan joka kesä hyvä omenasato, kun pesät olivat puutarhassa omenapuiden alla. Pölytys onnistui satavarmasti. Silti en tuohon perinteeseen itse ryhdy. Ainakaan vielä. Vaan saattapi olla, että tuosta "mehiläishoitajan takista " vielä luovun - panen sen myyntiin. Kun en sitä osaa pitää !!!! Ei kai se pahalta ulospäin näytä, mutta sisällä kun ei ole kotoinen olo !!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kaikkea sitä oppii

Latasin kuvia tuonne "pilveen" - ajattelin, että jos teitokoneelleni käy jotain, niin ovatpa tallessa jossain. Tallennus paikaksi valitsin tuon "Haminan" eli googlen ilmainen palvelin. Joku on sanonut, että ne eivät olisi aivan turvallisia säilytyspaikkoja - voivat joutua ulkopuolisten käsiin. No, meikäläisen kuvat eivät sisällä mitään sellaista, että siitä olisi harmia mulle tai muille, jos niihin joku vakoilija pääsisi käsiksi. Tokkopa tuo edes jaksaisi niitä kauaa katsella. Ja jos jaksaa, niin sitten varmaan on kiinnostunut liitymään pussihousukerhoon. :-)

Vaan ihme oli se, että tuo pilvipalvelun kuvaohjelma pystyikin tunnistamaan kuvia ja yhdistelemään niitä. Sieltä tuli panoraamaa ja sitten sellaisia liikkuvia kuvia. Siis useampi kuva oli otettu samasta kohtaa perästysten ja ohjelmapa yhdisti ne - tuli siis eräänlainenvideo. Jos vielä onnistun laittamaan tuollaisen kuvan tähän ja se toimii edelleen samalla tavalla, niin jo maailma kummallinen - en minä tuota tajua. Vaan eipä ole tarviskaan.
Jep ! Jos tuo pussihousu-ukko tuossa "tanssahtelee" kun tämän blogin avaa, niin olen taas onnistunut tekemän jotain sellaista, mitä en oo ennen tehnyt. Siis se ei ole viedo, vaan valokuvakameralla useampi otos samasta paikasta peräkanaa... Kuva on sitten muuten kevät talvella (huhtikuun alkua) 2013. Ei oo vuodet veljeksiä

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Talvitakki

Ostin muutamia vuosia sitten vanhan, käyttämättömän Kestilän pitkän talvitakin 50-luvun alkupuolelta. Takin kangas on diakonaalia, kaulus kultalammasta ja sisävuori irrotettava tikattu kangas. On muuten lämmin, niin lämmin, että tuollaista kovin usein nykyään tarvitse. Ei sitä enää seisoskella ulkona pakkasessa pitkiä aikoja. Autoillessakaan ei moiseen tarvetta, kun lämmityslaitteet on niin tehokkaita. Toista oli ennen. Silloin autoillessa, tai julkisillakin matkustaessa oli todella hyvä, kun päällä oli lämmin pitkä takki. Ehkä autossa kuljettajalla se oli hieman hanakala. Minä ainakin totesin, että pitkät helmat olivat jossain määrin tiellä ajaessa. No, hankittu on ja muutaman kerran käytettykin. Ei tullut otettua kuvaa, silloin kun oli karvalakkikin päässä. Kelvatkoon nyt tuo kuva, jonka arkistostani löysin. Ja sitten laitan tähän kaksi kuvaa Friitalan vanhoista katalogeista. Ja vielä linkin Kansallisarkistosta löytyvään Friitalan katalogiin vuodelta 1930. Noita löytyy muiltakin vuosilta, kun etsiskelee...
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/secure/showPage.html?conversationId=9&action=entryPage&id=347529

Kestilän talvitakki (malli P174)

Friitalan kuvastosta

 Friitalan vanhasta lehdestä (netistä kaapattu)