maanantai 20. tammikuuta 2014

Taskukello ja kellotasku

Erään kerran oli netissä kaupan pussihousut ja myyjä kirjoitti "Housuissa on takana kaksi napillista taskua ja edessä kolme taskua, joista yksi on pikkutasku". Arvelin, jota myyjä on nuori ja varmaan vielä tarkemmin nuori nainen. Miksi noin arvelin ? No, kun puhui pikkutaskusta - ei tiennyt, että sillä on niminkin. Kellotasku. Taskukello alkaa olla aika monelle tuntematon käsite. Ennen vanhaan useimmilla miehillä oli taskukello ja siksi housuihin tehtiin kellotasku, yleensä vyötärönauhan alapuolelle. Ja vasemmalle puolelle, jolloin oikealla kädellä kello oli helppo ottaa esiin. Kello oli kiinnitetty vitjoilla eli kellonperillä vyölenkkiin tai henkselien lenkkiin. Varallisuuttaan saattoi osoittaa hopeisilla tai kultaisilla kellonperillä.

 
Tässä on kaksien pussihousujen kellotaskuista kuvat. Yleensä pussihousuissa on kellotasku - joissakin olen tavannut kyllä niin pienen, että siihen ei kaikki kellot mahdu. Lisäksi näyttää olevan niin, etteivät kaikki nahkapussihousujen valmistajat tehneet kellotaskua. Ehkä katsoivat, ettei moottoripyörällä ajaessa kelloa voinut käyttää. Friitalan nahkapussihousut ovat kellotaskulla varustettu. Samoin armeijan housuista olen havainnut kellotaskun puuttuvan. Itselläni kaksi taskukelloa. Toinen on vanha isoisäni taskukello tai taskunauris, kuten joskus kuulee nimitettävän. Kello on todella vanha, tarkkaa ikää en tiedä. Mutta se käy edelleen aikaa. Toinen on uudempi, alta kymmenen vuotta vanha. Leijona - täyskokoisella koneistolla - niitä saa vielä joistakin kellosepänliikkeistä. Kannattaa ostaa, jos kohdalle sattuu, sillä niitä ei kauaa enää markkinoilla ole.
 
 
Ja alkaa nuo vanhat pussihousutkin muuten ilmeisesti käymään vähiin, sillä aika harvakseltaan niitä enää on tarjolla tuolla netin toreilla ja huutokaupoissa.  Ja oisko ostajakuntakin jo vähentynyt. Ei tullut pussihousuista mikään kansanliike - ei vaikka Raimo siinä blogissaan viritteli innostuneesti aiheesta useamman vuoden. Mutta emme me vielä lannistu. Puhutaan pussihousuista, aikansa suosikki vaatteesta ja sen kanssa käytetyistä muista parsista. Samoin kuin muusta perinteestä, jota pussihousu-ukot ennen vanhaan teki. Vaalitaan perinnettä ja ylläpidetään sanastoa - ettei kellotaksut yms. unohdu. Pakkasia pitelee, lunta ei ole - mutta pussihousuissa tarkenee. Urpo
Jaaha ! Osasinkin nyt lisätä tähän juttuun nuo Paulin taskunauriit !!! Kehitystä. Urpo
 


5 kommenttia:

  1. Kiitos Urpo
    Hieno perinteisiin liittyvä kapean aihepiirin juttu. Olen itsekin katsellut ja hiukan selvitellyt taskukellojen historiaa sieltäkin löytyy vaikka mitä, aitoja väärennöksiä, kaukaa Kiinasta kopioita ja paljon muuta mielenkiintoista. Olen itsekin "kahden kellon loukussa" toinen on ukin peru Tissot vuosiluku noin 1950 harvoin ja varoen pidettävä, sitten ns Akkaleijona tehty Sveitsissä kokonaan myös koneisto, vuosi noin 1960 netin ihmeellisessä maailmassa hakusanalla Longitudi löytyy tietoa kelloista. t. Pauli

    VastaaPoista
  2. Juu hieno juttu. Serkkupoika (Juhani) tuossa kävi ja oli lukenut tämän juttusi ja oli sitä mieltä että kellotaskut on liian usein liian lähellä liirinkikä (vyötäröä), että jos on vyö käytössä nii on vaikea ottaa ja laittaa kelloa sinne taskuun.
    Itsellä on vissiin neljä taskukelloa. Niillä on pärjänny tähän asti.

    Keväiset terveiset.
    Raimo J.

    VastaaPoista
  3. Hyvin on muuten kävijöötä ollu :)

    Sama

    VastaaPoista
  4. Pauli laittoi kuvan omista taskukelloistaan - yritänpä lisätä sen tähän...No en kyllä onnistunut...harmi

    VastaaPoista